Pari vuotta on puhuttu kokeilukulttuurista maamme hallitusohjelmaa myöten. Se ei koske vain julkishallintoa vaan myös yrityksiä rohkaistaan kokeiluihin ja testailemaan uusia ideoitaan saman tien.

Ja aivan perustellusti: uusia teknologioita ja palveluita tulee jatkuvasti markkinoille,  ja asiakkaiden mieltymykset muuttuvat nopeasti. Maali liikkuu koko ajan ja vastapuolelle kentälle juoksee koko ajan vetreitä uusia kilpailjoita vailla menneisyyden maitohappoa kintuissaan.  Ylimääritelty vuosikausien IT-projekti voi olla vanhentunut jo valmistuessaan.

Kokeilukulttuurin omaksuminen ei ole aivan helppoa, sillä se edellyttää, että organisaatiossa opitaan hyväksymään myös lukuisia epäonnistumisia.

Eivät kaikki ideat lennä. Mitä varhemmin se kokeilussa huomataan, sen parempi. Uudet ratkaisut pitää kehittää vaiheittain ja kokeilla ja testata niiden osia koko ajan kehitystyön edetessä. Vasta toimiviksi havaitut kannattaa skaalata. 

Pienempien osien testailu tuottaa myös hallintaa digitaalisen maailman monimutkaisuudessa. Hallinnan menetyksen tunnetta voi lievittää toiminta luottokumppanin kanssa. Muutoksen sietämistä helpottaa myös kokeilukulttuuriin kuuluva jatkuva mittaaminen ja analyysista opiksi ottaminen.

Työssäni teknologia-alan viestintäkonsulttina olen huomannut, että tänä talvena analytiikka onkin ollut seminaariaihe ylitse muiden.

Suunnanmuutokset ja uusiutuminen edellyttävät näkemystä, eikä siihen riitä vain gurujen kaukaiset visiot tai konkarien vanha näppituntuma.

Näkemys perustetaan vankasti big dataan. Tänään analytiikan pitää tuottaa helposti ymmärrettävät, visuaaliset näytöt, ja koko analytiikkahanke pitää saada nopeasti pystyyn ja toimintaan.